Sanomastandardit

Sanomastandardi, sanomaformaatti, sanomamuoto, sanomamääritys, sanomakuvaus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Termeillä viitataan määritykseen, jossa kuvataan miten tietty aineisto/dokumentti/asiakirja esitetään tietyn syntaksin (XML) mukaisessa muodossa. Sanomastandardi määrittää siten järjestyksen ja rakenteen, jossa tiedot tulee esittää, nimet (tägit), joilla kukin tieto merkitään sekä kunkin tiedon toistuvuuden. Termiä sanomastandardi tulisi käyttää vain sanomamäärityksistä, jotka ovat virallisen standardointiorganisaation tuotoksia, mutta yleisessä kielenkäytössä termiä käytetään kuitenkin usein laveammin.

Yleisesti tunnettuja XML-sanomastandardeja ovat muun muassa UBL (Universal Business Language), XBRL (eXtensible Business Reporting Language), joita käyttämällä ennen paperilla välitetyt asiakirjat voidaan kuvata XML-syntaksin mukaisina sähköisinä dokumentteina. Lisäksi monilla toimialoilla on omia sanomastandardeja, jotka palvelevat kyseisen vertikaalin toimintaan. Tällaisia standardeja ovat muun muassa papiNet (metsä- ja paperiteollisuus), RosettaNet (ICT-teollisuus) ja HL7 (terveydenhuolto).

Sanomastandardi kattaa yleensä useita sanomatyyppejä (tuoteluettelo, tilaus, tilausvahvistus, lasku). Jotta useiden sanomatyyppien käyttö rinnan olisi helppoa, määritellään sanomastandardeissa yleensä komponenttikirjasto, johon kootaan yleiset uusiokäytettävät rakenteet erilaisten tietojen esittämiseen. Esimerkiksi osapuolitiedot ovat yleisiä kaikissa sanomatyypeissä, siten käytön kannalta on helpointa, että tiedot esitetään aina täsmälleen samassa muodossa kussakin sanomatyypissä. Haittapuolena on, että tietovaatimukset saattavat vaihdella sanomatyypin ja osapuoliroolin (ostaja, myyjä) mukaan, jolloin tietojen pakollisuuksia ei voida uusiokäytettävissä rakenteissa juurikaan asettaa. Tarkennukset tietojen pakollisuuksiin sekä muut tarvittavat tarkennukset kirjataan tällöin osaksi soveltamisohje-määritystä.

Soveltamisohjeet